Kestävä kehitys komposiittialalla
Voidaanko komposiittialalla toimia kestävän kehityksen mukaisesti? Tätä ajankohtaista aihetta käsiteltiin kahden päivän ajan Komposiittijaoston lujitemuoviseminaarissa lokakuussa. Seminaarin teemana oli ”SUSTIS – Komposiitit osana kestävän kehityksen ratkaisuja”. Seminaarissa esiintyi mm. tuotantoyritysten edustajia ja kestävän kehityksen asiantuntijoita.
Komposiittien edut – kestävyys ja keveys
Komposiittituotteiden todettiin moneen otteeseen olevan hyvä vaihtoehto kestävän kehityksen näkökulmasta niiden ylivoimaisten ominaisuuksien eli kestävyyden ja keveyden ansiosta. Komposiittituotteiden elinkaari on pitkä. Esimerkiksi Baltic Yachts nosti esiin että yrityksen ensimmäinen vene Queen Anne on edelleen 50 vuoden jälkeen vesillä.
Keveys liittyy pienempään materiaalin kulutukseen ja vaikuttaa mm. kuljetuskustannuksiin, kuljetuksesta aiheutuviin päästöihin ja vaikkapa veneissä pienempään polttoaineen kulutukseen.
Koneen Aleksi Näreikkö kertoi hiilikuituisen hissivaijerin eduista verrattuna perinteiseen teräsvaijeriin. Hiilikuituvaijeriin kuluu selvästi vähemmän materiaalia ja vaijerin keveys tuo energiansäästöä käytön aikana. Myös huollon tarve on selvästi terästä pienempi, mikä vähentää päästöjä.
Biopohjaiset tuotantomateriaalit?
Nähdäänkö perinteisellä komposiittialalla jo pian täysin biopohjaisia tai täysin kierrätysmateriaaleihin perustuvia ratkaisuja? Vastaus oli varsin selkeä ei, mutta ympäristöystävällisempiä ratkaisuja alalla kuitenkin kaivataan ja uusia materiaaleja myös testataan aktiivisesti.
Komposiittivalmistajat totesivat monessa kohtaa että uudet materiaalit, kuten luonnonkuidut, eivät yleensä täytä asiakkaan tiukkoja vaatimuksia, joten ne eivät ole päässeet tuotantokäyttöön isommassa mittakaavassa. Hiilikuituveneitä valmistavan Baltich Yachtsin Tommy Björklund kertoi että vain yhdessä projektissa on tähän mennessä käytetty luonnonkuituja, nimenomaisesti asiakkaan toiveesta.
Biohartseja on kokeiltu yrityksissa ahkerasti. ”Biohartsi” kuitenkin todettiin harhaanjohtavaksi käsitteeksi, koska bioepokseissa on pystytty korvaamaan vain osa raaka-aineesta biopohjaisella materiaalilla. OAC Finlandin Miika Vuorio toivoi (täysin perustellusti) alalle avoimempaa keskustelua siitä että komposiittituotannossa käytettävät aineet, mukaan lukien biohartsit, sisältävät haitallisia kemikaaleja eikä tätä faktaa pitäisi kiertää ”viherpesulla”.
Vaikka tuotantomateriaalit eivät vielä ole varsinaisesti kestävän kehityksen mukaisia, on komposiittialan yrityksissä paljon muitakin mahdollisuuksia huomioida ympäristökuormitus toiminnassaan.
Komposiittien kierrätys
Merkittävä askel komposiittialalla on ollut KiMuRa-kierrätyshanke, jonka myötä hankalasti kierrätettävien komposiittien uusiokäyttö on nyt mahdollista alan tuotantoyrityksille. KiMuRa-hankkeesta kertoivat Komposiittijaoston Mika Mustakangas ja Pirjo Pietikäinen.
Komposiittijäte muutetaan prosessissa sementin raaka-aineeksi. 1500-asteisessa uunissa komposiittijätteen sisältämä lasikuitu muuttuu silikaateiksi, ja muovimatriisi eli hartsi toimii uusiopolttoaineena. Kuidusta syntyvää silikaattia käytetään sementin raaka-aineena, eli kuitua ei sellaisenaan sekoiteta sementtiin. Prosessissa pystytään hyödyntämään kaikkia muita komposiittimateriaaleja paitsi PVC:tä.
Myös asiakkaiden suunnasta on odotettavissa vaatimuksia tuotteiden kierrätettävyydestä. Tulevaisuudessa tarkoitus onkin että myös elinkaarensa lopussa oleva käyttötavara (esim. soutuveneet, urheiluvälineet) pystytään kierrättämään, mutta tämän toteutus jäi vielä kysymysmerkiksi.
Hävikkimateriaalin hyödyntäminen
Jätteen syntymistä on pyritty kaikin keinoin vähentämään kaikissa alan yrityksissä jotka esiintyivät seminaarissa. Silti tuotannossa syntyy väkisinkin hävikkimateriaalia, jota pyritään hyödyntämään.
OAC:lla kuitujen leikkuujätettä hyödynnetään katkokuituna, ja tuotteita myös kannustetaan korjaamaan. Exel Compositesin Kim Sjödahl kertoi miten hiontapölyä syntyy tuotannossa valtavasti ja sille oli lopulta keksitty uusi elämä tukipalikoiksi valettavien hartsiblokkien täytteenä.
Myös lukuisia muita toimenpiteitä on tehty ja suunniteltu tehtäväksi komposiittialan yrityksissä hiilijalanjäljen pienentämiseksi ja vastuullisuuden lisäämiseksi. Yrityksissä kiinnitetään huomiota esim. logistiikkaan, pakkaussuunnitteluun, hankintaketjuihin, tuotantomateriaalin menekkiin, energian käyttöön ja toimitilojen suunnitteluun.
Hiilikädenjäljen laskenta
Uutta näkökulmaa kestävään kehitykseen toi LUT-yliopiston tutkijatohtori Laura Lakanen, joka kertoi hiilikädenjäljestä. Hiilikädenjälki kertoo mitä positiivisia ympäristövaikutuksia yrityksen tarjoama tuote tai palvelu tuo. Hiilikädenjälki kuvaa siis miten pienennetään asiakkaan hiilijalanjälkeä. Hiilijalanjälki kuvaa tuotteen koko elinkaaren aiheuttamia negatiivisia ympäristövaikutuksia. Hiilikädenjälkeä voidaan käyttää tuotantoyrityksissä myynnin apuvälineenä sekä markkinoinnissa.
Hiilikädenjälkilaskennassa uutta tuotetta verrataan aina aiempaan, käytössä olevaan tuotteeseen ja huomioidaan mm.
- Vähemmän kasvihuonepäästöjä aiheuttavien materiaalien käyttö
- Vähemmän jätettä ja hävikkiä tuottava tuote
- Vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavan energian käyttö
- Tuotteen elinajan pidentäminen ja suorituskysyn parantaminen
Hiilikädenjälki herätti suurta kiinnostusta ja se on varmasti hyödyllinen työkalu komposiittialan yrityksille kun perustellaan asiakkaalle oman tuotteen hyötyjä. Suosittelemme tutustumaan hiilikädenjälkioppaaseen:
Kiitos mielenkiintoisesta ja ajatuksia herättävästä seminaarista järjestäjille, esiintyjille ja kanssaosallistujille!
